Rentoutuskonsertti?

Konsertissa saat nauttia rentouttavista, matalista äänistä. Soitan esittäviä (klassisia) soolokappaleita, ja niiden ohella myös pitkiä, matalia rentoutusääniä.


Rentoutuskonsertissa saat levätä jumppamatolla maaten. Jos siltä tuntuu, voit ihan vapaasti nukkua ja vaikka kuorsatakin :) Jos haluat, voit ottaa tyynyn ja viltin mukaasi tai vaikka takin peitoksi. Kontrabasso lepää samaa lattiaa vasten, joten bassosta tulevat äänen värähtelyt kulkevat lattiapinnan kautta kehoon. Ellet halua maata lattialla, voit tietysti myös istua, tai vaikka seistä tai liikuskellakin. Ääniaallot kulkevat myös ilman halki aiheuttamalla ilmanpaineenvaihteluja, eli värähtelyä, joten äänen värähtely tavoittaa kehon myös ilman kautta.


Yleensä aloitan konsertin matalalla 40 hertsin taajuisella, E-nimisellä sävelellä. 40Hz on myös aivojen talamuksen gammataajuus ja sen sanotaan olevan yhteydessä oivalluksiin ja uusien ideoiden syntymiseen. Kuulostaako huuhaalta? Täällä tieteellisiä tutkimuksia juurikin samasta 40Hz taajuudesta :)






Usein kysytään, mistä sain idean konsertteihin.


Pienenä aloittelevana basistina sain läksyksi Simandlin 30 etydiä -vihkosesta etydin, joka meni basson alimmilla kielillä. Niin matalia ääniä en ollut edes kunnolla aiemmin soittanut, sillä matalimmat kielet ovat kaikkein raskaimmat soittaa, eikä aloittelijat heti aluksi käy niihin käsiksi. Tuona viikkona sattui isäni makaamaan keuhkokuumeessa kotona. Selvittyään sairaudesta hän tuli luokseni kiittämään niistä matalista äänistä joita olin soittanut. Hän sanoi niiden tuntuvan parantavilta.


Opiskelun alkuaikoina (ammattikorkeakoulussa) silloiset kämppäkaverini halusivat kuulla soittoani. Soitin heille vaikeaa bassokonserttoa ja he tuumivat, että ihan kiva. Sitten demonstroin heille basson matalia ääniä ja kämppäkaverini innostuvat niin, että sain soittaa pelkkää pitkää matalaa ääntä kämppisten maatessa lattialla. Ja aina kun yritin lopettaa, niin he pyysivät jatkamaan. Teknisesti ei mikään virtuoottinen suoritus, mutta kämppikseni olivat aivan haltioissaan.


Syntyi ajatus ”bassoterapiasta” tai ”bassorentoutuksesta”. Kehittelin ja kokeilin. Eräällä lasten musiikkileirillä tein lapsille illalla rentoutuksen. He olivat kuin duracellpuput, mutta lopuksi saimme kaikki lapset seliinmakuulle lattialle. Silmät kiinni ja basso mörisemään. Soitin noin vartin pelkkiä matalia, pitkiä ääniä. Lapset olivat aivan hiljaa ja kun lopetin he eivät olisi haluneet edes nousta ylös.


Asia kiehtoi ja kiinnosti, joten aloin ottamaan matalista äänistä selvää. Lähimmäksi pääsi fysioakustinen menetelmä, yksi musiikkiterapian muoto (josta enemmän täällä). Viime aikojen musiikkiterapeuttinen suuntaus antaa lupauksia siitä, että ääni on varteenotettava hoitomuoto erilaisissa sairauksissa ja varsinkin stressiperäisissä oireissa. Edeltävien vuosikymmenten aikana on tehty satoja tutkimuksia erilaisten ääniterapiamuotojen vaikuttavuudesta. Kaikille tutkimustuloksille on yhteistä se, että akustinen värähtely todellakin vaikuttaa meidän fysiologisiin ja psyykkisiin toimintoihimme.